Ensimmäinen kuningasten kirja
727
47 mutta jos he sitten menevät
itseensä siinä maassa, johon
heidät on vangeiksi viety, kään-
tyvät ja anovat sinulta armoa
vangitsijainsa maassa, sanoen:
'Me olemme tehneet syntiä, teh-
neet väärin ja olleet jumalatto-
mat',
48 ja palajavat sinun tykösi kai-
kesta sydämestään ja kaikesta
sielustaan vihollistensa maassa,
jotka veivät heidät vangeiksi, ja
rukoilevat sinua kääntyneinä tä-
hän maahan päin, jonka sinä
olet antanut heidän isillensä, tä-
hän kaupunkiin päin, jonka olet
valinnut, ja tähän temppeliin
päin, jonka minä olen sinun ni-
mellesi rakentanut,
49 niin kuule taivaasta, asuinsi-
jastasi, heidän rukouksensa ja
anomisensa, hanki heille oikeus
50 ja anna anteeksi kansallesi,
mitä he ovat rikkoneet sinua
vastaan, ja kaikki heidän syntin-
sä, jotka he ovat tehneet sinua
vastaan; ja suo, että heidän
vangitsijansa olisivat laupiaat
heitä kohtaan ja armahtaisivat
heitä.
51 Sillä ovathan he sinun kan-
sasi ja sinun perintöosasi, jonka
olet vienyt pois Egyptistä, rauta-
pätsistä.
52 Olkoot siis sinun silmäsi
avoinna palvelijasi ja sinun kan-
sasi Israelin anomisen puoleen,
niin että kuulet heitä kaikessa,
mitä he sinulta rukoilevat.
53 Sillä sinä olet erottanut hei-
dät perintöosaksesi kaikista
maan kansoista, niinkuin sinä
puhuit palvelijasi Mooseksen
kautta, viedessäsi isämme pois
Egyptistä, Herra, Herra.
54 Ja kun Salomo oli lakannut
rukoilemasta ja anomasta Her-
ralta kaikkea tätä, nousi hän
Herran alttarin edestä, jossa hän
oli ollut polvillaan kädet ojennet-
tuina taivasta kohti,
55 astui esille ja siunasi koko
Israelin seurakunnan suurella
äänellä, sanoen:
56 Kiitetty olkoon Herra, joka on
antanut levon kansallensa Israe-
lille, aivan niinkuin hän on pu-
hunut. Ei ole jäänyt täyttämättä
ainoakaan kaikista lupauksista,
jotka Herra on antanut palveli-
jansa Mooseksen kautta.
57 Olkoon Herra, meidän Juma-
lamme, meidän kanssamme,
niinkuin hän on ollut meidän
