Toinen Samuelin kirja
647
32 Ja he hautasivat Abnerin
Hebroniin; ja kuningas korotti
äänensä ja itki Abnerin haudalla,
ja kaikki kansa itki.
33 Ja kuningas viritti itkuvirren
Abnerista ja sanoi: Pitikö Abnerin
kuolla, niinkuin kuolee houkka?
34 Eivät olleet sinun kätesi sido-
tut eivätkä jalkasi vaskikahleisiin
pannut. Sinä kaaduit, niinkuin
kaadutaan vilpillisten käden
kautta. Niin kaikki kansa itki
häntä vielä enemmän.
35 Ja kaikki kansa tuli, kun vielä
oli päivä, vaatimaan, että Daavid
söisi jotakin; mutta Daavid van-
noi ja sanoi: Jumala rangais-
koon minua nyt ja vasta, jos
minä maistan leipää tai muuta,
ennenkuin aurinko laskee.
36 Kun kaikki kansa sai kuulla
sen, miellytti se heitä, samoin-
kuin kaikki muu, mitä kuningas
teki, oli kaikelle kansalle mie-
leen.
37 Ja kaikki kansa ja koko Isra-
el ymmärsivät sinä päivänä, että
Abnerin, Neerin pojan, surma ei
ollut lähtenyt kuninkaasta.
38 Ja kuningas sanoi palvelijoil-
leen: Ettekö tiedä, että ruhtinas
ja suuri mies on tänä päivänä
kaatunut Israelissa?
39 Mutta minä olen vielä heikko,
vaikka olen voideltu kuninkaaksi,
ja nuo miehet, Serujan pojat,
ovat liian väkivaltaiset minun hil-
litä. Herra maksakoon sille, joka
tekee pahaa, hänen pahuutensa
mukaan.
4 luku
Iisboset murhataan. Daavid ran-
kaisee murhaajat.
1 Kun Saulin poika kuuli Abnerin
kuolleen Hebronissa, herposivat
hänen kätensä, ja koko Israel
peljästyi.
2 Ja Saulin pojalla oli par-
tiojoukkojen päämiehinä kaksi
miestä, toisen nimi oli Baana ja
toisen Reekab, beerotilaisen
Rimmonin poikia, benjaminilaisia;
sillä Beerotkin luetaan kuuluvaksi
Benjaminiin.
3 Mutta beerotilaiset olivat
paenneet Gittaimiin ja asuivat
siellä muukalaisina, niinkuin asu-
vat vielä tänäkin päivänä.
4 Joonatanilla, Saulin pojalla, oli
poika, joka oli rampa jaloistaan.
Hän oli viiden vuoden vanha,
