Joosuan kirja
487
laisten onnistui jäädä asumaan
siihen maahan.
13 Kun israelilaiset sitten voimis-
tuivat, saattoivat he kanaanilai-
set työveron alaisiksi, mutta ei-
vät karkoittaneet heitä.
14 Joosefilaiset puhuivat Joosu-
alle sanoen: Miksi sinä olet an-
tanut minulle perintöosaksi vain
yhden arvan ja yhden osan,
vaikka minä olen lukuisa kansa,
kun Herra aina tähän asti on
minua siunannut?
15 Silloin Joosua sanoi heille:
Jos sinä olet niin lukuisa kansa,
niin mene metsäseutuun ja rai-
vaa itsellesi maata sieltä, perissi-
läisten ja refalaisten maasta, kun
kerran Efraimin vuoristo on si-
nulle liian ahdas.
16 Mutta joosefilaiset vastasivat:
Ei vuoristo riitä meille; ja kaikilla
kanaanilaisilla, jotka asuvat ta-
sangoilla, on raudoitettuja sota-
vaunuja, sekä niillä, jotka asuvat
Beet-Seanissa ja sen tytär-
kaupungeissa, että niillä, jotka
asuvat Jisreelin tasangolla.
17 Silloin Joosua sanoi Joosefin
heimolle, Efraimille ja Manasselle,
näin: Sinä olet lukuisa kansa ja
sinun voimasi on suuri; sinua ei
ole jätettävä yhdelle ainoalle ar-
paosalle,
18 vaan vuoristo on tuleva sinun
omaksesi. Koska se on metsä-
seutua, on sinun raivattava se,
ja sen laitapuoletkin tulevat si-
nun omiksesi. Sillä sinun on kar-
koitettava kanaanilaiset, vaikka
heillä on raudoitettuja sotavau-
nuja ja vaikka he ovat voimak-
kaat.
18 luku
Ilmestysmajan pystyttäminen Sii-
loon. Joosua panettaa kirjaan
jakamattoman maan ja arpoo
sen. Benjaminin perintöosa.
1 Ja kaikki israelilaisten seura-
kunta kokoontui Siiloon, ja he
pystyttivät sinne ilmestysmajan,
sittenkuin maa oli tullut heille
alamaiseksi.
2 Mutta vielä oli israelilaisista
jäljellä seitsemän sukukuntaa,
joiden perintöosa oli jakamatta.
3 Niin Joosua sanoi israelilaisil-
le: Kuinka kauan hidastelette et-
tekä mene ottamaan omaksenne
maata, jonka Herra, teidän
isienne Jumala, on teille anta-
