Historia Susannasta ja Danielista
2752
vastaisen teon, niin me juok-
simme heidän luoksensa.
39. Ja me näimme heidän ole-
van yhdessä. Häntä me emme
voineet voittaa, sillä hän oli mei-
tä väkevämpi ja avasi ovet ja
juoksi pois.
40. Mutta tämän me otimme
kiinni. Ja me kysyimme, kuka
nuorukainen oli,
41. mutta hän ei tahtonut sitä
meille ilmaista. Tämän me todis-
tamme." Ja kokoontunut kansa
uskoi heitä, niinkuin ainakin kan-
san vanhimpia ja tuomareita; ja
he tuomitsivat hänet kuolemaan.
42. Mutta Susanna huusi korke-
alla äänellä ja sanoi: "Iankaikki-
nen Jumala, joka salatut asiat
tunnet ja tiedät kaiken, ennen-
kuin se on tapahtunut! Sinä tie-
dät, että nämä ovat väärin to-
distaneet minua vastaan. Ja kat-
so, minun täytyy kuolla, vaikka
en ole tehnyt mitään sellaista,
mitä he pahuudessaan minua
vastaan puhuvat."
44. Ja Herra kuuli hänen äänen-
sä.
45. Ja häntä surmattavaksi vie-
täessä Jumala herätti aivan nuo-
ressa pojassa, jonka nimi oli
Daniel, pyhän hengen;
46. ja hän huusi suurella äänel-
lä: "Viaton olen minä hänen ve-
reensä".
47. Ja kaikki kansa kääntyi hä-
neen, ja he kysyivät: "Mitä tar-
koittaa tämä sana, jonka sinä
sanoit?"
48. Niin hän astui heidän keskel-
lensä ja sanoi: "Näinkö tyhmiä
te olette, israelilaiset? Ettekö te
ole tutkimatta ja selvää ottamat-
ta tuominneet syylliseksi Israelin
tytärtä?
49. Palatkaa takaisin oikeuspai-
kalle, sillä nuo ovat väärin todis-
taneet häntä vastaan."
50. Niin kaikki kansa palasi kii-
ruusti takaisin. Ja vanhimmat
sanoivat hänelle: "Tule tänne,
istu meidän keskellemme ja il-
moita meille asia, sillä sinulle on
Jumala antanut vanhinten ar-
von".
51. Niin Daniel sanoi heille:
"Eristäkää heidät kauas toisis-
taan, niin minä kuulustelen hei-
tä".
52. Kun heidät oli eristetty toi-
sistaan, kutsui hän toisen heistä
ja sanoi: "Sinä, joka olet van-
hentunut eläen päiväsi pahasti!
