Paavalin kirje efesolaisille
2264
vaeltamaan, niinkuin saamanne
kutsumuksen arvo vaatii,
2 kaikessa nöyryydessä ja hiljai-
suudessa ja pitkämielisyydessä
kärsien toinen toistanne rakkau-
dessa
3 ja pyrkien säilyttämään hen-
gen yhteyden rauhan yhdyssi-
teellä:
4 yksi ruumis ja yksi henki, niin-
kuin te olette kutsututkin yhteen
ja samaan toivoon, jonka te kut-
sumuksessanne saitte;
5 yksi Herra, yksi usko, yksi
kaste;
6 yksi Jumala ja kaikkien Isä,
joka on yli kaikkien ja kaikkien
kautta ja kaikissa.
7 Mutta itsekullekin meistä on
armo annettu Kristuksen lahjan
mitan mukaan.
8 Sentähden on sanottu: "Hän
astui ylös korkeuteen, hän otti
vankeja saaliikseen, hän antoi
lahjoja ihmisille."
9 Mutta että hän astui ylös, mi-
tä se on muuta, kuin että hän
oli astunut alaskin, maan alim-
piin paikkoihin?
10 Hän, joka on astunut alas,
on se, joka myös astui ylös,
kaikkia taivaita ylemmäksi, täyt-
tääkseen kaikki.
11 Ja hän antoi muutamat
apostoleiksi, toiset profeetoiksi,
toiset evankelistoiksi, toiset pai-
meniksi ja opettajiksi,
12 tehdäkseen pyhät täysin val-
miiksi palveluksen työhön, Kris-
tuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme
yhteyteen uskossa ja Jumalan
Pojan tuntemisessa, täyteen
miehuuteen, Kristuksen täyteyden
täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat ja joita viskel-
lään kaikissa opintuulissa ja ih-
misten arpapelissä ja eksytyksen
kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta nou-
dattaen rakkaudessa, kaikin ta-
voin kasvaisimme häneen, joka
on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen lii-
tettynä ja koossa pysyen jokai-
sen jänteensä avulla, kasvaa ra-
kentuakseen rakkaudessa sen
voiman määrän mukaan, mikä
kullakin osalla on.
17 Sen minä siis sanon ja varoi-
tan Herrassa: älkää enää vaelta-
ko, niinkuin pakanat vaeltavat
mielensä turhuudessa,
