Apostolien teot
2117
rakkaiden veljiemme Barnabaan
ja Paavalin kanssa,
26 jotka ovat panneet henkensä
alttiiksi meidän Herramme Jee-
suksen Kristuksen nimen tähden.
27 Me lähetämme siis Juudaan
ja Silaan, jotka myös suusanalla
ilmoittavat teille saman.
28 Sillä Pyhä Henki ja me
olemme nähneet hyväksi, ettei
teidän päällenne ole pantava
enempää kuormaa kuin nämä
välttämättömät:
29 että kartatte epäjumalille uh-
rattua ja verta ja lihaa, josta ei
veri ole laskettu, ja haureutta.
Jos te näitä vältätte, niin teidän
käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
30 Niin heidät lähetettiin matkal-
le, ja he tulivat Antiokiaan; siellä
he kutsuivat koolle seurakunnan
ja antoivat heille kirjeen.
31 Ja kun he olivat sen luke-
neet, iloitsivat he tästä lohdu-
tuksesta.
32 Ja Juudas ja Silas, jotka it-
sekin olivat profeettoja, kehoitti-
vat veljiä monin sanoin ja vah-
vistivat heitä.
33 Ja heidän viivyttyään siellä
jonkin aikaa veljet laskivat heidät
rauhassa palaamaan niiden tykö,
jotka olivat heidät lähettäneet.
35 Ja Paavali ja Barnabas viipyi-
vät Antiokiassa opettaen ja julis-
taen useiden muidenkin kanssa
Herran sanaa.
36 Mutta muutamien päivien ku-
luttua Paavali sanoi Barnabaalle:
"Lähtekäämme takaisin kaikkiin
niihin kaupunkeihin, joissa
olemme julistaneet Herran sa-
naa, katsomaan veljiä, miten
heidän on."
37 Niin Barnabas tahtoi ottaa
mukaan Johanneksenkin, jota
kutsuttiin Markukseksi.
38 Mutta Paavali katsoi oikeaksi
olla ottamatta häntä mukaan,
koska hän oli luopunut heistä
Pamfyliassa eikä ollut heidän
kanssaan lähtenyt työhön.
39 Ja he kiivastuivat niin, että
erkanivat toisistaan, ja Barnabas
otti mukaansa Markuksen ja pur-
jehti Kyproon.
40 Mutta Paavali valitsi Silaan,
ja veljet jättivät hänet Herran
armon haltuun, ja hän lähti mat-
kalle.
41 Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja
Kilikian vahvistaen seurakuntia.
