Toinen Mooseksen kirja
188
kumartuivat itsekukin majansa
ovella.
11 Ja Herra puhutteli Moosesta
kasvoista kasvoihin, niinkuin mies
puhuttelee toista. Sitten Mooses
palasi takaisin leiriin; mutta Joo-
sua, Nuunin poika, hänen apu-
miehensä ja palvelijansa, ei pois-
tunut majasta.
12 Ja Mooses sanoi Herralle:
Katso, sinä sanot minulle: 'Joh-
data tämä kansa sinne', mutta
et ole ilmoittanut minulle, kenen
sinä lähetät minun kanssani. Ja
kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tun-
nen sinut nimeltäsi, ja sinä olet
myös saanut armon minun sil-
mieni edessä.'
13 Jos siis olen saanut armon
sinun silmiesi edessä, niin ilmoi-
ta minulle tiesi, että tulisin tun-
temaan sinut ja tietäisin saa-
neeni armon sinun silmiesi edes-
sä; ja katso: tämä kansa on si-
nun kansasi.
14 Hän sanoi: Pitäisikö minun
kasvojeni käymän sinun kanssasi
ja minun viemän sinut lepoon?
15 Hän vastasi hänelle: Elleivät
sinun kasvosi käy meidän kans-
samme, niin älä johdata meitä
täältä pois.
16 Sillä mistä muutoin tiedetään,
että minä olen saanut armon
sinun silmiesi edessä, minä ja
sinun kansasi, ellei siitä, että si-
nä käyt meidän kanssamme, niin
että me, minä ja sinun kansasi,
olemme erikoiset kaikkien kanso-
jen joukossa, jotka maan päällä
ovat?
17 Herra vastasi Moosekselle:
Mitä sinä nyt pyydät, sen minä
myös teen; sillä sinä olet saanut
armon minun silmieni edessä, ja
minä tunnen sinut nimeltäsi.
18 Silloin hän sanoi: Anna siis
minun nähdä sinun kirkkautesi.
19 Hän vastasi: Minä annan kai-
ken ihanuuteni käydä sinun ohit-
sesi ja huudan nimen 'Herra' si-
nun edessäsi. Ja minä olen ar-
mollinen, kenelle olen armollinen,
armahdan, ketä armahdan.
20 Ja hän sanoi vielä: Sinä et
voi nähdä minun kasvojani; sillä
ei kukaan, joka näkee minut, jää
eloon.
21 Sitten Herra sanoi: Katso,
tässä on paikka minun läheisyy-
dessäni; astu tuohon kalliolle.
22 Ja kun minun kirkkauteni
kulkee ohitse, asetan minä sinut
kallion rotkoon ja peitän sinut
