Hesekiel
1628
7 sentähden, katso, minä tuon
sinun kimppuusi muukalaiset,
julmimmat pakanoista; he paljas-
tavat miekkansa sinun viisautesi
kauneutta vastaan ja häpäisevät
sinun ihanuutesi.
8 He syöksevät sinut alas kuop-
paan, ja sinä kuolet, niinkuin
kaadetut kuolevat, merten sydä-
messä.
9 Vieläköhän sanot surmaajasi
edessä: 'Minä olen jumala', kun
kuitenkin olet ihminen, et jumala,
kaatajaisi käsissä?
10 Niinkuin kuolevat ympärileik-
kaamattomat, niin sinä kuolet
muukalaisten käden kautta. Sillä
minä olen puhunut, sanoo Herra,
Herra.
11 Ja minulle tuli tämä Herran
sana:
12 Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyy-
ron kuninkaasta ja sano hänelle:
Näin sanoo Herra, Herra: Sinä
olet sopusuhtaisuuden sinetti,
täynnä viisautta, täydellinen
kauneudessa.
13 Eedenissä, Jumalan puutar-
hassa, sinä olit. Peitteenäsi oli-
vat kaikkinaiset kalliit kivet; kar-
neolia, topaasia ja jaspista, kry-
soliittia, onyksia ja berylliä, safii-
ria, rubiinia ja smaragdia sekä
kultaa olivat upotus- ja syven-
nystyöt sinussa, valmistetut sinä
päivänä, jona sinut luotiin.
14 Sinä olit kerubi, laajalti suo-
jaavainen, ja minä asetin sinut
pyhälle vuorelle; sinä olit jumal-
olento ja käyskentelit säihkyväin
kivien keskellä.
15 Nuhteeton sinä olit vaelluk-
seltasi siitä päivästä, jona sinut
luotiin, siihen saakka, kunnes si-
nussa löydettiin vääryys.
16 Suuressa kaupankäynnissäsi
tuli sydämesi täyteen väkivaltaa,
ja sinä teit syntiä. Niin minä
karkoitin sinut häväistynä Juma-
lan vuorelta ja hävitin sinut, suo-
jaava kerubi, pois säihkyväin ki-
vien keskeltä.
17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun
kauneudestasi, ihanuutesi tähden
sinä kadotit viisautesi. Minä vis-
kasin sinut maahan, annoin sinut
alttiiksi kuninkaille, heidän sil-
mänherkukseen.
18 Paljoilla synneilläsi, tekemällä
vääryyttä kaupoissasi, sinä olet
häväissyt pyhäkkösi. Niin minä
annoin sinun keskeltäsi puhjeta
tulen; se kulutti sinut. Ja minä
panin sinut tuhaksi maahan
