Psalmit
1189
lut vakaa häntä kohtaan, eivätkä
he olleet uskolliset hänen liitos-
sansa.
38 Mutta hän on laupias, antaa
anteeksi rikkomukset eikä tahdo
hukuttaa. Sentähden hän usein
kääntyi vihastansa eikä antanut
kaiken kiivautensa nousta.
39 Sillä hän muisti, että he ovat
liha, tuulahdus, joka menee eikä
enää palaja.
40 Kuinka usein he niskoittelivat
häntä vastaan korvessa ja mu-
rehduttivat hänen mielensä erä-
maassa!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat
Jumalaa ja vihoittivat Israelin
Pyhän.
42 He eivät muistaneet hänen
kättänsä, eivät sitä päivää, jona
hän päästi heidät ahdistajasta,
43 jona hän teki tunnustekonsa
Egyptissä ja ihmeensä Sooanin
kedolla,
44 muutti heidän virtansa verek-
si, niin etteivät he voineet ve-
siojistaan juoda;
45 lähetti heidän sekaansa
paarmoja, jotka heitä söivät, ja
sammakoita, jotka tuottivat heille
häviötä;
46 antoi heidän satonsa tuhosir-
koille ja heinäsirkoille heidän
vaivannäkönsä;
47 hävitti rakeilla heidän viini-
köynnöksensä ja raekivillä hei-
dän metsäviikunapuunsa;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi
rakeille ja heidän laumansa sa-
lamoille.
49 Hän lähetti heitä vastaan vi-
hansa hehkun, kiivastuksen, vi-
hastuksen ja ahdistuksen, parven
pahoja enkeleitä.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei
säästänyt heidän sielujansa kuo-
lemasta, vaan antoi heidän hen-
kensä ruton valtaan.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset
Egyptistä, miehuuden ensimmäi-
set Haamin majoista.
52 Mutta kansansa hän pani
liikkeelle kuin lampaat ja johdatti
heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Hän johti heitä turvallisesti,
heidän ei tarvinnut peljätä; mut-
ta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Ja hän vei heidät pyhälle
alueellensa, vuorelle, jonka hä-
nen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Hän karkoitti pakanat pois
heidän tieltänsä, jakoi ne heille
arvalla perintöosaksi ja antoi Is-
raelin sukukuntain asua niiden
