Nehemian kirja
1016
tulevat ja tappavat sinut.
11 Mutta minä vastasin: Pakeni-
siko minunlaiseni mies? Tahi
kuinka voisi minunlaiseni mies
mennä temppeliin ja kuitenkin
jäädä eloon? Minä en mene.
12 Minä näet ymmärsin, ettei
Jumala ollut häntä lähettänyt,
vaan että hän oli lausunut mi-
nulle sen ennustuksen siitä syys-
tä, että Tobia ja Sanballat olivat
palkanneet hänet:
13 hänet oli palkattu siinä tar-
koituksessa, että minä peljästyi-
sin ja menettelisin sillä tavalla ja
niin tekisin syntiä; siitä he saisi-
vat panettelun aiheen, häväistäk-
seen minua.
14 Muista, Jumalani, Tobiaa ja
Sanballatia näiden heidän teko-
jensa mukaan, niin myös naisp-
rofeetta Nooadjaa ja muita pro-
feettoja, jotka minua peloittelivat.
15 Muuri valmistui elul-kuun
kahdentenakymmenentenä viiden-
tenä päivänä, viidenkymmenen
kahden päivän kuluttua.
16 Kun kaikki meidän vihol-
lisemme sen kuulivat, ja kaikki
ympärillämme asuvat kansat nä-
kivät sen, havaitsivat he joutu-
neensa aivan alakynteen; sillä he
tunsivat, että tämä työ oli suori-
tettu meidän Jumalamme avulla.
17 Niinä päivinä meni myös
Juudan ylimyksiltä lukuisia kirjei-
tä Tobialle, ja Tobialta tuli kirjei-
tä heille.
18 Sillä Juudassa oli monta, jot-
ka olivat valalla liittoutuneet hä-
nen kanssansa; sillä hän oli Se-
kanjan, Aarahin pojan, vävy, ja
hänen poikansa Joohanan oli
ottanut vaimokseen Mesullamin,
Berekjan pojan, tyttären.
19 He myös puhuivat minulle
hyvää hänestä ja veivät minun
puheeni hänelle. Kirjeitäkin Tobia
lähetti peloitellakseen minua.
7 luku
Nehemia pitää huolta kaupungin
vartioimisesta. Kaupungin pieni
väkiluku. Kaupungin pieni väkilu-
ku. Luettelo palanneista pakko-
siirtolaisista. Vapaaehtoisia lahjo-
ja.
1 Kun muuri oli rakennettu, ase-
tin minä ovet paikoillensa; ja
niiden vartioimisen saivat oven-
vartijat, veisaajat ja leeviläiset
tehtäväkseen.
