VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
418
21. Mutta teidän syntinne, vasi-
kan, jonka te tehneet olitte, otin
minä ja poltin tulessa, ja löin
sen rikki ja survoin sen hyvästi,
siihenasti että se mureni tomuk-
si, ja heitin tomun ojaan, joka
siitä vuoresta vuosi.
22. Niin myös Tabeerassa*, ja
Massassa+, ja Himohaudoillas§
te vihoititte Herran.
23. Ja kuin Herra lähetti teidät
KadesBarneasta, ja sanoi: men-
käät ja omistakaat maa, jonka
minä annoin teille*, niin te olitte
Herran teidän Jumalanne suulle
vastahakoiset, ja ette uskoneet
häntä, ette myös olleet kuuliai-
set hänen äänellensä.
24. Te olette olleet Herralle tot-
telemattomat, siitä päivästä kuin
minä teidän tuntenut olen.
25. Niin minä lankesin maahan
Herran eteen, neljäkymmentä
päivää ja neljäkymmentä yötä,
kuin minä siinä makasin*; sillä
Herra sanoi, että hän tahtoi hu-
kuttaa teidät.
26. Ja minä rukoilin Herraa, sa-
noen: Herra, Herra, älä hukuta
kansaas ja perikuntaas, jonka
suurella voimallas pelastanut ja
väkevällä kädelläs Egyptistä olet
johdattanut ulos,
27. Muista palvelioitas Abraha-
mia, Isaakia ja Jakobia: älä kat-
so tämän kansan kovuutta, ju-
malattomuutta ja syntiä,
28. Ettei sen maan asuvaiset,
jostas meidät johdattanut olet,
sanoisi: sentähden, ettei Herra
voinut heitä viedä siihen maa-
han, jonka hän heille luvannut
oli, ja että hän on vihannut hei-
tä, johdatti hän heidät ulos,
tappaaksensa heitä korvessa.
29. Sillä he ovat sinun kansas ja
perimykses, jonka suurella voi-
mallas ja ojennetulla käsivarrel-
las johdattanut olet.
10. Luku.
I. Moses muistuttaa heille uudes-
ti tehtyjä lain tauluja, Aaronin
kuolemaa, Eleatsarin pappiutta ja
Leviläisten eroittamista. II. Juma-
lan käskyä kansan johdatukses-
ta. III. Neuvoo kansaa vilpittö-
mään Jumalan pelkoon.
I. Silloin sanoi Herra minulle:
vuole sinulles kaksi kivistä taulua
entisten kaltaista*, ja astu minun
tyköni vuorelle, ja tee sinulles
