NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
307
minä heidän keskellänsä asun.
4. Ja Israelin lapset tekivät niin,
ja ajoivat ne leiristä ulos: niin-
kuin Herra oli Mosekselle sano-
nut, niin he tekivät.
5. II. Ja Herra puhui Mosekselle,
sanoen:
6. Puhu Israelin lapsille: jos joku
mies eli vaimo tekee jotakin syn-
tiä ihmistä vastaan, niin että hän
raskaasti rikkoo Herraa vastaan,
se sielu on vianalaiseksi itsensä
saattanut.
7. Heidän pitää tunnustaman ri-
koksensa, jonka he tehneet ovat,
ja pitää päänänsä sovittaman
vikansa, ja vielä lisäämän viiden-
nen osan, ja antaman sille, jota
vastaan he rikkoneet ovat.
8. Jos ei sillä ihmisellä ole sitä,
jolla omaisen oikeus on, jolle se
rikos maksettaa taittaisiin, niin
pitää se Herralle annettaman, ja
oleman papin oman, paitsi so-
vinto-oinasta, jolla hän sovite-
taan.
9. Niin pitää myös kaikki ylennys
kaikista, minkä Israelin lapset
pyhittävät ja uhraavat papille,
oleman hänen omansa.
10. Jos joku jotain pyhittää, sen
pitää oleman papin omana, ja
mitä joku antaa papille, sen pi-
tää oleman myös hänen oman-
sa.
11. III. Ja Herra puhui Moseksel-
le, sanoen:
12. Puhu Israelin lapsille ja sano
heille: jos jonkun miehen vaimo
tulee ynsiäksi ja rikkoo kovasti
häntä vastaan;
13. Ja jos joku makaa hänen, ja
se on hänen miehensä silmäin
edestä salattu ja peitetty, että
hän on itsensä saastuttanut, ja
ei ole todistusta häntä vastaan,
eikä hän ole siinä löydetty,
14. Ja kiivaushenki kehoittaa
hänen, että hän kiivoittelee vai-
mostansa, että hän on saastut-
tanut itsensä, eli epäluulon henki
on tullut hänen päällensä, että
hän on epäluulossa vaimostansa,
vaikka ei hän ole saastuttanut
itsiänsä,
15. Niin pitää miehen viemän
vaimonsa papin eteen, ja viemän
uhrin hänen edestänsä, kymme-
nennen osan ephaa ohraisia
jauhoja, ja ei sen päälle öljyä
vuodattaman, eikä myös pyhää
savua sen päälle paneman; sillä
se on kiivausuhri ja muistouhri,
joka pahan teon muistuttaa.
