P. PAAVALIN EPISTOLA TIITUKSELLE
2473
ylön.
3. Luku.
I. Edespäin saa Titus käskyn
neuvoa kristityitä, niinkuin ar-
mosta osallisia, heidän käytök-
sistänsä esivaltaa ja muita koh-
taan II. Tituksen omista käytök-
sistä. III. Päätökseksi erinäisistä
asioista, tervehdysten kanssa.
I. Neuvo heitä, että he päämie-
hille ja esivallalle kuuliaiset olisi-
vat*, että he kaikkiin hyviin töi-
hin valmiit olisivat:
2. Ettei he ketään pilkkaisi, eikä
riitaiset olisi, vaan sopivaiset,
osoittain kaikille ihmisille siveyt-
tä.
3. Sillä me olimme myös muinen
taitamattomat, kovakorvaiset, ek-
syväiset, palvellen himoja ja mo-
ninaisia hekumia, ja vaelsimme
pahuudessa ja kateudessa, vai-
noten ja vihaten toinen toistam-
me.
4. Mutta sittekuin Jumalan mei-
dän Vapahtajamme hyvyys ja
rakkaus ihmisille ilmestyi,
5. Ei vanhurskauden töiden kaut-
ta*, joita me tehneet olemme,
vaan laupiutensa+ kautta hän
meidät autuaaksi teki, uuden
syntymisen peson§ ja Pyhän
Hengen uudistuksen kautta,
6. Jonka hän meidän päällemme,
Jesuksen Kristuksen meidän Va-
pahtajamme kautta, runsaasti
vuodattanut on:
7. Että me hänen armonsa kaut-
ta vanhurskaiksi tulisimme ja
ijankaikkisen elämän perillisiksi
toivon jälkeen.
8. II. Tämä on totinen sana ja
näitä minä tahdon sinun vahvas-
ti opettamaan, että ne, jotka
Jumalan päälle uskoneet ovat,
ahkeroitsisivat hyvissä töissä
muiden edellä käydä: nämät
ovat ihmisille hyvät ja tarpeelli-
set.
9. Mutta hulluja tutkimisia, polvi-
lukuja, riitoja ja kilvoituksia laista
vältä; sillä ne ovat turhat ja kel-
vottomat.
10. Eriseuraista ihmistä pakene,
kuin häntä kerta taikka kahdesti
neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on
käännetty pois ja syntiä tekee,
niinkuin se, joka itsensä tuomin-
nut on.
12. III. Kuin minä Artemaan eli
