KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA
228
man sen alttarilla Herran tuleksi.
Ja niin pitää papin hänen rikok-
sensa sovittaman, jolla hän on
rikkonut, ja se hänelle annetaan
anteeksi.
5. Luku.
Vikauhri epähuomion tähden. I.
Kiroomisen salaamisessa, itsensä
saastuttamisessa ja vannomises-
sa. II. Rikoksen tähden pyhitetys-
sä. III. Muiden Jumalan käskyin
rikoksen tähden.
I. Jos joku sielu rikkoo, niin että
hän kuulee jonkun kiroilevan, ja
hän on sen todistaja, eli on sen
nähnyt taikka tietänyt, ja ei il-
moita sitä, hän on vikapää vää-
ryyteen.
2. Eli jos joku sielu rupee johon-
kuhun saastaiseen kappaleeseen,
taikka saastaisen metsän eläi-
men raatoon, eli saastaisen kar-
jan raatoon eli saastaisen ma-
don raatoon, ja se olis hänelle
tietämätöin: hän on saastainen
ja vikapää.
3. Eli jos hän rupee saastaiseen
ihmiseen, millä ikänänsä saastai-
suudella ihminen taitaa saastai-
seksi tulla, tietämätä, ja sen sit-
te ymmärtää, se on vikapää.
4. Eli jos joku sielu vannoo, niin
että hänen suustansa käy ajatte-
lemata pahoin eli hyvin tehdä,
kaikki kuin ihminen vannoo
huomaitsemata, ja sen sitte
ymmärtää: hän on vikapää yh-
teen näistä.
5. Koska hän on vikapää johon-
kuhun näistä, ja tunnustaa, että
hän siinä rikkonut on:
6. Niin pitää hänen tämän rikok-
sensa vian edestä, kuin hän rik-
konut on, tuoman laumasta Her-
ralle uuhen eli vuohen rikosuh-
riksi: niin pitää papin sovittaman
hänen rikoksensa.
7. Jollei hänellä ole lammasta,
niin tuokaan Herralle rikoksensa
edestä, jolla hän rikkonut on,
kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläi-
sen poikaa: yhden rikosuhriksi,
ja toisen polttouhriksi,
8. Ja viekään ne papille: hänen
pitää sen ensimäisen uhraaman
rikosuhriksi ja vääntämän sen
niskat ja ei kuitenkaan päätä
erinänsä repäisemän,
9. Ja pitää priiskottaman alttarin
seinän rikosuhrin verellä, ja an-
taman sen veren, joka jää, vuo-
