PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2167
kootkaat murut, jotka jäivät, ett-
ei mitään hukkuisi.
13. Niin he kokosivat ja täyttivät
kaksitoistakymmentä koria mu-
ruilla, viidestä ohraisesta leiväs-
tä, jotka niiltä liiaksi olivat, jotka
atrioitsivat.
14. Kuin siis ne ihmiset sen
merkin näkivät, minkä Jesus teki,
sanoivat he: tämä on totisesti se
Propheta*, joka maailmaan tule-
va oli.
15. Kuin Jesus ymmärsi, että he
tahtoivat tulla ja väkivallalla teh-
dä hänen kuninkaaksi, meni hän
pois taas vuorelle yksinänsä.
16. II. Mutta kuin ehtoo tuli, me-
nivät hänen opetuslapsensa alas
meren tykö,
17. Ja astuivat haahteen ja me-
nivät ylitse meren Kapernaumia
päin. Ja jo oli pimiä tullut, ja ei
Jesus tullut heidän tykönsä.
18. Niin meri nousi, että suuri
tuuli puhalsi.
19. Ja kuin he olivat soutaneet
lähes viisikolmattakymmentä eli
kolmekymmentä vakomittaa, nä-
kivät he Jesuksen käyvän meren
päällä ja lähenevän haahta; ja
he peljästyivät.
20. Niin hän sanoi heille: minä
olen; älkäät peljätkö.
21. Niin he tahtoivat ottaa hä-
nen haahteen; ja haaksi oli jo
sen maan tykönä, johonka he
menivät.
22. III. Toisena päivänä, kuin
kansa, joka sillä puolella merta
oli, näki, ettei siellä muuta ven-
hettä ollut kuin se yksi, johonka
hänen opetuslapsensa olivat as-
tuneet, ja ettei Jesus ollut astu-
nut haahteen opetuslastensa
kanssa, vaan hänen opetuslap-
sensa olivat ainoastaan matkaan
lähteneet;
23. Mutta muut venheet tulivat
Tiberiaasta, lähes sitä paikkaa,
jossa he olivat leipää syöneet,
sitte kuin Herra oli kiittänyt;
24. Koska kansa sen näki, ettei
Jesus siellä ollut eikä hänen
opetuslapsensa, astuivat he
myös haaksiin ja menivät Kaper-
naumiin etsein Jesusta.
25. Ja kuin he hänen siltä puo-
len merta löysivät, sanoivat he
hänelle: Rabbi, koskas tänne tu-
lit?
26. Jesus vastasi heitä ja sanoi:
totisesti, totisesti sanon minä
teille: ette etsi minua, että te
näitte ihmeen, vaan että te sait-
