PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
1965
käät, perkeleitä ajakaat ulos.
Lahjaksi te saitte, niin myös lah-
jaksi antakaat.
9. Ei teidän pidä varustaman it-
siänne kullalla eikä hopialla, eikä
vaskella teidän vyöllenne,
10. Eikä evässäkillä matkalle, ei-
kä kahdella hameella, eikä ken-
gillä, eikä sauvalla; sillä työmies
on ruokansa ansainnut.
11. Vaan kuhunka ikänä kaupun-
kiin taikka kylään te sisälle me-
nette, niin kyselkäät, kuka siinä
on mahdollinen, ja olkaat siellä
siihenasti kuin te lähdette.
12. Mutta kuin te huoneesen si-
sälle menette, niin tervehtikäät
sitä (ja sanokaat: rauha olkoon
tälle huoneelle!)
13. Ja jos huone on mahdolli-
nen, niin tulkaan teidän rauhan-
ne hänelle; jollei hän ole mah-
dollinen, niin teidän rauhanne
teille palajaa.
14. Ja missä ei kenkään ota tei-
tä vastaan eikä kuule teidän sa-
nojanne, niin menkäät ulos siitä
huoneesta taikka siitä kaupun-
gista, ja pudistakaat tomu jalois-
tanne.
15. Totisesti sanon minä teille:
huokeampi pitää oleman Sodo-
man ja Gomorran maalle tuo-
miopäivänä kuin sille kaupungille.
16. II. Katso, minä lähetän teidät
niinkuin lampaat sutten keskel-
le*: olkaat sentähden taitavat
niinkuin kärmeet, ja vakaat niin-
kuin kyyhkyiset+.
17. Mutta kavahtakaat ihmisiä;
sillä he ylönantavat teidät raas-
tupiinsa, ja synagogissansa he
hosuvat teitä.
18. Te viedään myös päämiesten
ja kuningasten eteen minun täh-
teni*, heille ja pakanoille todis-
tukseksi.
19. Kuin he teitä ylönantavat,
älkäät murehtiko, kuinka eli mitä
teidän pitää puhuman; sillä teille
annetaan sillä hetkellä, mitä tei-
dän pitää puhuman.
20. Sillä ette te ole, jotka puhut-
te, vaan teidän Isänne Henki, jo-
ka teissä puhuu.
21. Mutta veli antaa ylön veljen-
sä kuolemaan, ja isä pojan, ja
lapset karkaavat vanhempia vas-
taan, ja antavat tappaa heitä,
22. Ja te tulette vihattavaksi
kaikilta minun nimeni tähden*.
Mutta joka loppuun asti vahvana
pysyy, hän tulee autuaaksi+.
23. Mutta koska he teitä siinä
