HESEKIEL
1685
kirjoita* ne miehet heidän otsis-
sansa, jotka huokaavat ja huuta-
vat sitä kauhistusta, joka siinä
tapahtuu.
5. Mutta muille sanoi hän, minun
kuulteni: menkäät hänen jälis-
sänsä kaupungin lävitse, ja lyö-
käät; teidän silmänne ei pidä
säästämän, eikä armoa tekemän.
6. Lyökäät sekä vanhat että
nuoret, neitseet, lapset ja vaimot
kuoliaaksi; mutta joiden päällä
kirjoitus on, ei yhteenkään niihin
pidä teidän rupeeman. Ruvetkaat
ensin minun Pyhästäni*. Ja he
rupesivat niistä vanhoista miehis-
tä, jotka huoneen edessä olivat.
7. Ja hän sanoi heille: saastut-
takaat huone, ja täyttäkäät kar-
tanot tapetuilla, menkäät sitte
ulos. Ja he menivät ulos ja tap-
poivat kaupungissa.
8. II. Ja kuin he olivat tappaneet
heidät, jäin minä vielä, ja lanke-
sin kasvoilleni, huusin ja sanoin:
ah Herra, Herra, tahdotkos siis
hukuttaa kaikki jääneet Israelis-
sa, ettäs niin vuodatat sinun vi-
has Jerusalemin päälle?
9. Ja hän sanoi minulle: Israelin
ja Juudan huoneen paha työ on
sangen suuri, maa on täytetty
murhalla, ja kaupunki täynnä
pahuutta. Sillä he sanovat: Herra
on hyljännyt maan, ja ei Herra
näe.
10. Sentähden ei minun silmäni
pidä säästämän*, enkä minä
tahdo armahtaa; mutta minä
tahdon antaa heidän päänsä
päälle, niinkuin he ansainneet
ovat.
11. Ja katso, se mies, jonka yllä
liinavaate oli, ja kirjoitustaulu
vyöllä, vastasi ja sanoi: minä
olen tehnyt, niinkuin sinä minulle
käskenyt olet.
10. Luku.
I. Liinavaatteilla puetettu mies
saa käskyn hajoittaa tulisia hiiliä
kaupungin päälle. II. Hesekiel nä-
kee taas saman näyn, kuin en-
nenkin Kebarin virran tykönä.
I. Ja minä näin, ja katso, tai-
vaassa oli Kerubimin päällä niin-
kuin saphir, ja niiden päällä nä-
kyi niinkuin istuin.
2. Ja hän sanoi sille miehelle,
joka oli liinavaatteissa: mene si-
sälle ratasten välille Kerubimin
alle, ja ota kätes täyteen tulisia
