TUOMARIEN KIRJA
emäntiä Gileadin neitseistä. III. Antavat neuvon, kuinka he lisäksi piti
saaman vaimoja Silon tyttäristä.
I. Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksikään
meistä pidä tytärtänsä antaman BenJaminilaisille emännäksi.
2. Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siellä Jumalan edessä
ehtoosen asti; ja he korottivat äänensä ja itkivät katkerasti,
3. Ja sanoivat: O Herra Israelin Jumala, miksi tämä tapahtui Israelissa,
että tänäpänä on yksi sukukunta Israelista vähentynyt?
4. Ja toisena päivänä nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja
uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.
1 Kun. K.8:64. Sinä päivänä pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli
Herran huoneen edessä; sillä hän teki siellä polttouhrin, ruokauhrin ja
kiitosuhrin lihavuuden*; sillä vaskialttari, joka Herran edessä oli, oli
vähäinen polttouhriin, ruokauhriin+ ja kiitosuhrin lihavuuteen.
5. Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka
ei tänne ole tullut kansan kanssa Herran eteen? Sillä suuri vala oli tehty,
että se joka ei tullut Herran tykö Mitspaan, hänen piti totisesti kuoleman.
6. Ja Israelin lapset katuivat veljensä BenJaminin tähden ja sanoivat:
tänäpänä on yksi sukukunta Israelista hävitetty.
II. 7. Ja kuinka me käytämme itsemme heidän kanssansa, että jääneet
saisivat emäntiä? sillä me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme
anna heille emäntiä meidän tyttäristämme.
8. Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole tänne tullut
Herran tykö Mitspaan? ja katso, ei ole yksikään ollut leirissä kansan
seassa Jabeksesta Gileadissa.
9. Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siellä yhtäkään Jabeksen asuvaa
Gileadista.
10. Niin he lähettivät sinne kansasta kaksitoistakymmentä tuhatta
sotamiestä ja käskivät heitä, sanoen: menkäät ja lyökäät Jabeksen
