TUOMARIEN KIRJA
huoneen, ja teki majat karjallensa. Sen tähden kutsui hän sen paikan
Sukkot.
6. Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan
kämmen juuri jo sinun kädessäs, että meidän pitää sinun sotaväelles
leipää antaman?
7. Gideon sanoi: sen tähden kuin Herra minun käsiini antaa Seban ja
Zalmunnan, niin minä muserran teidän lihanne korven orjantappuroilla ja
ohdakkeilla.
8. Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin
kansa vastasi häntä niin kuin Sukkotinkin miehet.
9. Niin puhui hän myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minä rauhassa
palajan, kukistan minä tämän tornin.
III. 10. Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidän sotajoukkonsa
heidän kanssansa lähes viisitoistakymmentä tuhatta, kaikki jotka jäivät
koko sotaväen joukosta itäiseltä maalta; sillä sata ja kaksikymmentä
tuhatta miekan vetävää miestä oli siellä langennut.
11. Ja Gideon meni ylös niiden tietä, jotka majoissa asuvat itäisellä
puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillä he olivat suruttomat.
12. Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa, ja sai
ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni*, ja peljätti
kaiken heidän sotaväkensä.
Ps.83:12. Tee heidän pääruhtinaansa niin kuin Orebin ja Seebin*, ja
kaikki heidän ylimmäisensä niin kuin Seban ja Salmunnan+,
13. Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennen kuin aurinko nousi,
14. Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi häneltä: ja
se kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat,
seitsemänkahdeksattakymmentä miestä.
15. Ja hän tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tässä on Seba ja
Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan
