JOSUAN KIRJA
Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen
hyvin.
31. Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen
lapsille: tänäpänä ymmärsimme me Herran olevan meidän kanssamme,
ettette syntiä tehneet tällä rikoksella Herraa vastaan: nyt te vapahditte
Israelin lapset Herran kädestä.
32. Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmäiset Gileadin
maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyköä Kanaanin maahan jälleen Israelin
lasten tykö ja sanoi sen heille.
33. Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat
Jumalaa ja ei enää sanoneet, että he tahtoivat sinne mennä heitä
vastaan sotaväen kanssa maata hävittämään, jossa Rubenin ja Gadin
lapset asuivat.
34. Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, että se olis
todistukseksi meidän välillämme, ja että Herra on Jumala.
23. Luku.
I. Josua vanhaksi tultuansa kokoo kansan ja muistuttaa heille Herran
hyvyyttä. II. Varoittaa heitä pysymään Herrassa, että he menestyisivät. III.
Osoittaa, mikä onnettomuus Herrasta luopuvaisia on kohtaava.
I. Ja pitkän ajan perästä, kuin Herra oli antanut Israelin tulla lepoon
kaikilta vihollisiltansa, jotka heidän ympärillänsä olivat, ja Josua jo oli
vanha ja hyvään ikään joutunut,
2. Kutsui Josua koko Israelin tykönsä, heidän vanhimpansa,
päämiehensä, tuomarinsa ja esimiehensä*, sanoen heille: minä olen jo
vanha ja hyvään ikään tullut.
I. Jos.24:1. Ja Josua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin*, ja
kutsui edes vanhimmat Israelissa, päämiehet, tuomarit ja esimiehet; ja
kuin he olivat seisatetut Jumalan eteen,
