VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
31. Luku.
I. Moses ilmoittaa kuolemansa, ja rohkaisee kansaa ja Josuaa. II.
Kirjoittaa lain ja määrää ajan sen lukemiseksi. III. Josua kutsutaan, ja
kansan lankeemus ja rangaistus ilmoitetaan. IV. Käsky muistovirren
kirjoittamisesta, lakikirjan tallella pitämisestä, ja kansan kokoomisesta
virttä kuulemaan.
I. Ja Moses meni ja puhui nämät sanat koko Israelin kanssa,
2. Ja sanoi heille: minä olen tänäpänä sadan ja kahdenkymmenen
ajastaikainen*, en minä voi enää käydä ulos ja sisälle; siihen on Herra
myös sanonut minulle: ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse+.
5. Mos.34:7. Ja Moses oli sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, kuin
hän kuoli*; ei hänen silmänsä olleet pimenneet, ja hänen elämänsä
neste ei ollut lakastunut.
4. Mos.20:12. Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet
minun päälleni, pyhittääksenne minua Israelin lasten edessä, ei teidän
pidä johdattaman tätä joukkoa siihen maahan, jonka minä heille annan.
III. 4. Mos.27:12. Ja Herra sanoi Mosekselle: astu ylös tälle Abarimin
vuorelle, ja katsele sitä maata, jonka minä Israelin lapsille annan.
4. Mos.27:13. Ja kuin sen nähnyt olet, niin sinäkin kootaan kansas tykö,
niinkuin sinun veljes Aaron koottu on.
5. Mos.3:27. Astu Pisgan kukkulalle, ja nosta silmäs länteen päin,
pohjaan päin, lounaan päin ja itään päin, ja katso silmilläs; sillä ei sinun
pidä menemän tämän Jordanin ylitse.
5. Mos.32:52. Sillä sinä näet maan kohdastansa; vaan ei sinun pidä
siihen maahan tuleman, jonka minä Israelin lapsille annan.
3. Herra sinun Jumalas käy itse sinun edelläs, hän itse hukuttaa nämät
pakanat sinun edestäs, niin että sinä omistat heitä. Josua käy sinun
edelläs sen ylitse, niin kuin Herra on sanonut.
