VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
kohtaan: niin kuin sodassa vihollisiansa vastaan, luku 20, emäntänsä ja
lapsiansa kohtaan luku 21,22,24, kylänmiehiänsä ja veljiänsä kohtaan,
luku 22 26. Niin myös siitä siunauksesta ja palkasta, joita heidän pitää
toivoman, jos he pitäisivät hänen käskynsä, sekä kirouksesta että
rangaistuksesta, jos he niistä luopuisivat, luku 27–30.
IV. Mitä Moseksen kuollessa tapahtuu: kuinka hän ilmoittaa heille
kuolemansa ja lohduttaa heitä, luku 31, lukee veisunsa heidän
edessänsä, heidän vilpistelemisestänsä, luku 32, siunaa heitä, luku 33, ja
viimein kuolee ja haudataan, luku 33
1. Luku.
I. Moses rupee luettelemaan, mitä heille näinä 40 vuotena on tapahtunut
korvessa. II. Juttelee, kuinka hän oli asettanut virkamiehiä heidän
ylitsensä, ja mikä niiden virka oleman piti. III. Kuinka hän oli antanut
vaota Kanaanin maata, ja mitä siitä seurasi.
I. Nämät ovat ne sanat, mitkä Moses puhui koko Israelille, tällä puolella
Jordania korvessa, sillä kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin, ja
Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,
2. Yksitoistakymmentä päiväkuntaa Horebista, sitä tietä Seirin vuoren
kautta niin KadesBarneaan asti.
3. Ja tapahtui neljäntenäkymmenentenä vuonna, ensimäisenä päivänä,
ensimäisellä kuukaudella toistakymmentä, että Moses puhui Israelin
lapsille kaikki, mitä Herra hänen käski heille puhua.
4. Sittekuin hän oli lyönyt Sihonin* Amorilaisten kuninkaan, joka
Hesbonissa asui, niin myös Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa
Edreissä asui+,
4. Mos.21:24. Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen
maansa Arnonista Jabbokiin asti*, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä
Ammonin maan ääret olivat vahvat.
