NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
Moses nuhtelee heitä. II. He sanovat syynsä, johon Moses tyytyy. III.
Näille kahdelle sukukunnalle ja puolelle Manassen sukua annetaan
Sihonin ja Ogin valtakunta.
I. Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan
suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis
sovelias karjan laiduin.
2. Sen tähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat
Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:
3. Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,
4. Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias
maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.
5. Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs,
niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi
mennä Jordanin ylitse.
6. Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän
sotaan ja teidän tänne jäämän?
7. Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän
ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.
8. Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät
KadesBarneasta katsomaan tätä maata,
9. Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle* ja näkivät maan, käänsivät he Israelin
lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka
Herra heille tahtoi antaa.
4. Mos.13:24. Ja tulivat hamaan Eskolin ojan tykö, ja leikkasivat sieltä
viinapuun oksan viinamarjarypäleen kanssa, ja kaksi kantoi sitä
korennolla, niin myös granatin omenia ja fikunia.
4. Mos.13:25. Ja se paikka kutsuttiin Eskolin virraksi, sen
viinamarjarypäleen tähden, jonka Israelin lapset sieltä leikkasivat.
III. 4. Mos.13:26. Ja he palasivat maata vakoomasta neljänkymmenen
päivän perästä.
