P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
21. Ja ei tehneet parannusta murhistansa, eikä velhoudestansa, eikä
huoruudestansa, ei myös varkaudestansa.
10. Luku.
I. Yksi väkevä enkeli kirja kädessä huutaa, ja seitsemän pitkäistä
puhuvat, jota Johannes ei saa kirjoittaa. II. Enkeli vannoo, että Jumalan
tuomiot, koska se seitsemäs enkeli soittaa, pitää täytettämän. III.
Johannes syö sen kirjan, joka enkelin kädessä oli.
I. Ja minä näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta, joka
pilvellä puetettu oli, ja taivaan kaari hänen päänsä päällä, ja hänen
kasvonsa olivat niin kuin aurinko, ja hänen jalkansa niin kuin tulen
patsaat.
Ilm. K.1:14. Mutta hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkiat niin kuin
valkia villa ja niin kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki,
Ilm. K.1:15. Ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset, niin kuin pätsissä
palavaiset, ja hänen äänensä oli niin kuin paljon veden kuohina.
2. Ja hänen kädessänsä oli avoin kirja, ja hän pani oikian jalkansa
meren päälle ja vasemman maan päälle.
3. Ja huusi suurella äänellä, niin kuin jalopeura kiljuu. Ja koska hän
huusi, puhuivat ne seitsemän pitkäistä äänensä.
4. Ja kuin ne seitsemän pitkäistä olivat äänensä puhuneet, tahdoin minä
sen kirjoittaa. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: lukitse
se, mitä ne seitsemän pitkäistä puhuivat, ja älä niitä kirjoita.
Dan.8:26. Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu on, on tosi;
vaan sinun pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo
aikaa.
II. 5. Ja enkelin, jonka minä meren päällä ja maan päällä näin seisovan,
nosti kätensä taivaasen päin,
