P. JOHANNEKSEN TEOLOGIN ILMESTYS
sekä niiden kahden edellisten valitushuudon alla ja tulevaisen
kolmannen valitushuudon alla. Ja ne kaksi viimeistä valitushuutoa
samoovat toinen toisensa kanssa ja hyökkäävät viimein kristikunnan
päälle yhtä haavaa ja niin perkele potkaisee viimeiseltä pohjan pois
tynnyristä.
Tulee siis 13 luvussa (niistä seitsemästä enkelistä sen viimeisen
soittamisesta, joka 11 luvussa soittamaan rupesi) seitsemännen enkelin
työt, kolmas valitushuuto, nimittäin paavillinen keisarin valtakunta ja
keisarillinen paavikunta. Tästä saa paavi myös maailmallisen miekan
haltuunsa, ja ei nyt ainoastansa vallitse kirjalla toisessa valitushuudossa,
vaan myös miekalla kolmannessa valitushuudossa, niin kuin he paavilla
olevankin kerskaavat sekä hengellisen että maailmallisen miekan.
Tässä ovat nyt ne kaksi eläintä, yksi on keisarin valtakunta; toinen
kahdella sarvella on paavin valtakunta, joka nyt myös on maailmalliseksi
valtakunnaksi joutunut, kuitenkin Kristuken nimen paisteella; sillä paavi
on hävinneen Roomin valtakunnan taas rakentanut ja Grekiläisiltä
Saksalaisille saattanut. Ja on pikemmin Roomin valtakunnan kuva, kuin
itse ruumis, niin kuin se ollut on. Kuitenkin antaa hän tälle kuvalle
hengen ja elämän, niin että sillä vielä nyt on hänen säätynsä, oikiat
jäsenet ja virat, ja jollakin tavalla vahvana pysyy. Tämä on se kuva, joka
on haavoitettuna ollut ja jälleen terveeksi tuli.
Mutta mitä kauhistusta ja vahinkoa senkaltainen keisarillinen paavikunta
on tuottanut edes, ei taideta ensinkään lueteltaa. Sillä ensisti on
maailma hänen kirjansa kautta tullut täytetyksi epäjumalan palveluksella,
luostareilla, hiippakunnilla, pyhillä matkustamisilla, kiirastulella, aneilla,
huoruudella ja muilla epälukuisilla menoilla ihmisten töistä ja
opetuksista, etc. Siksi toiseksi, kuka voi luetella, kuinka paljo verta,
murhaa, sotaa ja kauhiutta paavit ovat nostaneet ja tehneet, sekä siinä,
että he ovat itse sotineet, ja siinä että he ovat keisarit, kuninkaat ja
päämiehet toinen toistansa vastaan kehoittaneet.
Tässä perkeleen viimeinen viha saa vallan ja toinen toisensa kanssa
samoo: itäisellä maalla toinen valitushuuto: Mahomet ja Sarasenilaiset;
