P. JAKOBIN EPISTOLA
sinä koettelet ne parhaat,
Rom.2:23. Joka kerskaat laista* ja häpäiset Jumalaa lain
ylitsekäymisellä?
5. Luku.
I. Jakob nuhtelee rikkauden väärinkäyttämistä; II. Neuvoo sorretuita
kärsivällisyyteen; III. Päätökseksi opettaa, kuinka vannomisissa,
murheessa, ilossa, esirukouksissa ja muiden neuvomisissa kunkin tulee
itsiänsä käyttää.
I. Nyt hyvin, te rikkaat*! itkekäät ja ulvokaat teidän viheliäisyyttänne, joka
teidän päällenne tuleva on.
San. l.11:28. Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat
viheriöitsevät niin kuin lehti.
2. Teidän rikkautenne ovat mädänneet*, teidän vaatteenne ovat
koidellut.
IV. Matt.6:19. Älkäät tavaraa kootko maan päällä*, missä koi ja ruoste
raiskaavat, ja missä varkaat kaivavat ja varastavat;
Matt.6:20. Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa*, missä ei koi eikä
ruoste raiskaa, ja missä ei varkaat kaiva eikä varasta.
3. Teidän kultanne ja hopianne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste pitää
oleman teille todistukseksi, ja pitää syömän teidän lihanne niin kuin tuli.
Te olette rikkauden koonneet teillenne viimeisinä päivinä.
4. Katso, työmiesten palkka, jotka teidän maakuntainne elon niittäneet
ovat, joka petoksella teiltä pidetty on*, huutaa, ja elonleikkaajain parut
ja huudot ovat tulleet Herran Zebaotin korville:
3 Mos.19:13. Ei sinun pidä tekemän lähimmäiselles vääryyttä, eli
ryöväämän häntä. Sinun päivämiehes palkka ei pidä oleman sinun
tykönäs huomiseen asti.
