P. JOHANNEKSEN ENSIMÄINEN EPISTOLA
Kirjoittaa myös kovasti kerintilaisiä ja antikristuksen henkeä vastaan,
joka jo silloin rupesi kieltämään, ettei Kristus ollut lihaan tullut. Joka nyt
enimmästi käsisää on; sillä ehk’ei nyt julkisesti suulla kielletä Kristuksen
lihaan tulleeksi, niin ne kuitenkin kieltävät sen sydämessänsä, opillansa
ja elämällänsä. Sillä joka töillänsä tahtoo hurskaaksi ja autuaaksi tulla,
se kieltää Kristuksen. Mutta Kristus on sitä varten lihaan tullut, että hän
meitä ilman meidän töitämme verensä kautta hurskaaksi ja autuaaksi
tekis.
Ja niin tämä Epistola sotii molempia vastaan, sekä niitä, jotka tahtovat
ilman töitä uskossa olla, ja myös niitä vastaan, jotka töillänsä tahtovat
hurskaaksi tulla, ja pitää meitä oikialla, keskimäisellä tiellä, että me
uskon kautta hurskaaksi ja synnistä vapaaksi joutuisimme; ja sitte kuin
me hurskaat olemme, pitää meidän hyviä töitä ja rakkautta Jumalan
tähden ahkeroitseman vapaasta mielestä ilman maksun toivoa.
Mutta ne kaksi seuraavaista Epistolaa ei ole opettavaiset, vaan
rakkauden ja uskon esikuvat, joilla myös on oikia apostolinen henki.
1 LUKU
I. Johannes todistaa Jesuksesta, jonka hän itse nähnyt ja jota hän
kuullut oli; II. Osoittaa, kenellä Jesuksessa on osallisuus ja syntein
anteeksi saaminen.
I. Joka alusta oli*, jonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme,
jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme pidelleet ovat elämän
sanasta,
I. Joh.1:1. Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli
se Sana.
Joh.1:14. Ja Sana tuli lihaksi* ja asui meidän seassamme, (ja me
näimme hänen kunniansa** niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä,)
täynnä+ armoa ja totuutta.
Luuk.1:2. Niin kuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse
