EPISTOLA HEBREALAISILLE
ja me kuulemme: ja älkään Jumala meidän kanssamme puhuko,
ettemme kuolisi.
5 Mos.5:24. Ja te sanoitte: katso, Herra meidän Jumalamme on
osottanut meille kunniansa ja suuruutensa, ja me kuulimme hänen
äänensä tulesta. Tänäpänä me näimme Jumalan puhuvan ihmisille, ja
heidän elämään jäävän.
5 Mos.18:16. Kaiken se jälkeen kuin sinä anoit Herralta sinun Jumalaltas
Horebissa kokouksen päivänä*, sanoen: en minä voi enää kuulla Herran
minun Jumalani ääntä, enkä silleen voi suurta tulta nähdä, etten minä
kuolisi+,
20. Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto
siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman
lävitse.
2 Mos.19:13. Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää
täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se
eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän*. Koska ääni rupee pitkään
kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.
21. Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen
hämmästyksissä ja vapisen.
22. Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan
kaupungin, taivaallisen Jerusalemin*, ja monen tuhannen enkelitten
joukon tykö,
Gal.4:26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on*, on vapaa, joka on
kaikkein meidän äitimme.
Ilm. K.3:12. Joka voittaa, hänen minä teen patsaaksi minun Jumalani
templissä, ja ei hänen pidä silleen sieltä lähtemän ulos, ja tahdon
kirjoittaa hänen päällensä minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini,
uuden Jerusalemin* nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja
minun uuden nimeni+.
Ilm. K.21:2. Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden
