P. PAAVALIN 2 EPISTOLA TIMOTEUKSELLE
otitte.
Ap. T.21:33. Kuin päämies lähestyi, otti hän hänen kiinni ja käski sitoa
kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka hän oli, eli mitä hän oli tehnyt?
I. Eph.3:1. Sen tähden minä Paavali, Jesuksen Kristuksen vanki*, teidän
pakanain tähden;
Phil.1:7. Niin kuin minulle on myös kohtuullinen teistä kaikista niin
ajatella, sen tähden, että minä teidät sydämessäni pidän, sekä minun
kahleissani*, että evankeliumin edes vastauksessa ja vahvistuksessa, te
kaikki, jotka minun kanssani armosta osalliset olette.
I. Philem. v.1. Paavali, Kristuksen Jesuksen vanki*, ja veli Timoteus,
rakkaalle Philemonille, ja meidän apulaisellemme,
Philem. v.9. Niin minä kuitenkin tahdon rakkauden puolesta ennen
rukoilla, minä, joka tain kaltainen olen, nimittäin vanha Paavali, mutta
nyt myös Jesuksen Kristuksen vanki.
Philem. v.13. Minä tahdoin häntä pitää minun tykönäni, että hän minua
sinun puolestas evankeliumin siteissä palvelis.
2 Tim.2:3. Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen sotamies.
9. Joka meitä on autuaaksi tehnyt ja pyhällä kutsumisella kutsunut, ei
meidän töidemme perästä, vaan aivoituksensa* ja armonsa jälkeen+,
joka meille Kristuksessa Jesuksessa ennen ijankaikkisia aikoja annettu
on§,
Rom.9:11. Sillä ennen kuin lapset syntyivätkään ja kuin ei he vielä hyvää
eikä pahaa tehneet olleet, että Jumalan aivoitus pitäis valitsemisen
jälkeen seisovainen oleman, ei töiden tähden, vaan kutsujan armosta,
Eph.1:4. Niin kuin hän meitä on sen kautta valinnut*, ennen kuin
maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja
laittamattomat+ rakkaudessa hänen edessänsä,
Tit.3:4. Mutta sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus
ihmisille ilmestyi,
Tit.3:5. Ei vanhurskauden töiden kautta*, joita me tehneet olemme, vaan
laupiutensa+ kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen
