P. PAAVALIN EPISTOLA GALATALAISILLE
2 Kor.1:23. Mutta minä rukoilen Jumalaa todistajaksi* sieluni päälle, että
minä olen säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon
tullut+.
2 Kor.11:31. Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka
olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele.
1 Tess.2:5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla*, niin
kuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla+; Jumala on todistaja§.
1 Tim.2:5. Sillä yksi on* Jumala, ja yksi välimies+ Jumalan ja ihmisten
välillä, ihminen Kristus Jesus,
I. 2 Tim.4:1. Niin minä siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen
Kristuksen edessä*, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
hänen ilmestyksessänsä ja valtakunnassansa:
21. Sitte tulin minä Syrian ja Kilikian maakuntiin.
Ap. T.9:30. Kuin veljet sen ymmärsivät, niin he veivät hänen Kesareaan
ja lähettivät Tarsiin.
22. Ja minä olin tuntematoin kasvoista niille Juudean seurakunnille,
jotka olivat Kristuksessa.
23. Mutta he olivat ainoastaan kuulleet, että se, joka meitä muinen
vainosi, hän saarnaa nyt uskoa, jota hän muinen hävitti,
24. Ja kiittivät minun tähteni Jumalaa.
2. Luku.
I. Paavali osoittaa oppinsa muiden apostolitten opin kanssa yhteen
sopivan; II. Nuhtelee Pietarin erehtymistä; III. Perustaa
vanhurskauttamisen tapahtuvan uskon kautta Kristuksen päälle.
I. Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas
Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin* ja otin Tituksen kanssani,
Ap. T.15:2. Koska siis kapina nousi, ja ei ollut vähin kamppaus Paavalilla
