P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen
kanssansa.
1 Kor.8:3. Mutta jos joku Jumalaa rakastaa, se on tuttu häneltä.
Phil.3:12. Ei niin, että minä sen jo käsittänyt olen, eli jo täydellinen olen;
mutta minä ahkeroitsen suuresti, että minä sen myös käsittäisin, niin
kuin minäkin Jesuksessa Kristuksessa käsitetty olen.
13. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus
on suurin niistä.
14. Luku.
I. Apostoli osoittaa, että propheteerata, se on: selittää Pyhää Raamattua,
on suurempi lahja kuin puhua oudoilla kielillä ilman selittämättä; II.
Kuinka kumpikin niistä lahjoista pitää oikein käytettämän; III. Ettei vaimon
sovi puhua seurakunnassa.
I. Noudattakaat rakkautta, olkaat ahkerat hengellisten lahjain perään*;
mutta enemmin propheteeraamaan.
1 Kor.12:31. Mutta noudattakaat te paraita lahjoja*. Ja vielä minä teille
korkiamman tien osoitan.
2. Sillä joka kielillä puhuu*, ei hän ihmisille puhu, vaan Jumalalle; sillä
ei kenkään kuule, vaan hän puhuu salaisuudet hengessä.
Ap. T.2:4. Ja he täytettiin kaikki Pyhällä Hengellä* ja rupesivat
puhumaan
muilla kielillä+, sen jälkeen kuin Henki antoi heidän puhua.
Ap. T.10:46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan* ja Jumalaa
ylistävän. Niin vastasi Pietari:
3. Mutta joka propheteeraa, se puhuu ihmisille parannukseksi ja
neuvoksi ja lohdutukseksi.
