P. PAAVALIN EDELLINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
31. Että niin kuin kirjoitettu on: joka itsiänsä kerskaa, hän kerskatkaan
itsiänsä Herrassa.
Jes.65:16. Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä
totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen
Jumalan kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun
silmistäni peitetyt.
IV. Jer.9:23. Näin sanoo Herra: älkään viisas kerskatko viisaudestansa,
älkään väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älkään myös rikas kerskatko
rikkaudestansa;
Jer.9:24. Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siitä, että hän
tietää ja tuntee minun*, että minä olen Herra, joka teen laupiuden,
oikeuden ja vanhurskauden maan päällä; sillä se minulle kelpaa, sanoo
Herra.
2 Kor.10:17. Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;
2. Luku.
Apostoli näyttää, I. Kuinka hän saarnasi yksinkertaisesti, kuitenkin
voimallisesti Kristuksesta, II. Että evankeliumi ei ole maailmallinen, vaan
salainen Jumalalta ilmoitettu viisaus, jota maailman mielinen ja
luonnollinen ihminen ei taida käsittää.
I. Ja, rakkaat veljet, kuin minä teidän tykönne tulin*, en minä tullut
korkeilla sanoilla enkä syvällä viisaudella+ ilmoittamaan teille Jumalan
todistusta.
I. Ap. T.18:1. Sen jälkeen läksi Paavali Atenasta ja tuli Korintoon,
III. 1 Kor.1:17. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan
evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella*, ettei Kristuksen risti
turhaan menisi.
2. Sillä en minä itsiäni pitänyt teidän seassanne mitäkään tietämäni,
