APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
tahtonsa neuvon jälkeen vaikuttaa.
30. Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän
kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän
vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
31. Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme,
kuka voi meitä vastaan olla?
4 Mos.14:8. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille
maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
Ps.56:12. Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
Ps.118:6. Herra on minun kanssani; sen tähden en minä pelkää, mitä
ihmiset minulle tekisivät.
32. Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut*, vaan antoi hänen
kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia
hänen kanssansa?
1 Mos.32:12. Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle
mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole
säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.
Jes.53:5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja
meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen
päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me
parannetut.
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä
hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Rom.4:25. Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos*, ja meidän
vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös+.
II. Rom.5:6. Sillä Kristus, kuin me vielä heikot olimme, on ajallansa
jumalattomain edestä kuollut.
Rom.5:9. Niin me siis paljoa enemmin varjellaan hänen kauttansa vihan
