PYHÄIN APOSTOLITTEN TEOT
29. Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua
patriarkasta Davidista! hän on sekä kuollut että haudattu* ja hänen
hautansa on meidän tykönämme hamaan tähän päivään asti:
II. 1 Kun. K.2:10. Niin nukkui David isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin
kaupunkiin.
Ap. T.13:36. Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut,
nukkui*, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
30. Että hän siis oli propheta ja tiesi Jumalan hänelle valalla vannoneen,
että hän oli hänen kupeensa hedelmästä lihan jälkeen herättävä
Kristuksen hänen istuimellansa istumaan,
2 Sam.7:12. Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa,
herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva
on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.
II. Ps.132:11. Herra on vannonut* Davidille totisen valan, ja ei hän siitä
vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
31. Näki hän ennen ja puhui Kristuksen ylösnousemisesta, ettei hänen
sieluansa annettu ylön helvetissä, eikä hänen lihansa nähnyt turmelusta.
Ps.16:10. Sillä et sinä hyljää sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs
näkevän turmelusta.
Ap. T.13:35. Sen tähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli
sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
32. Tämän Jesuksen on Jumala herättänyt*, jonka todistajat me kaikki
olemme.
Ap. T.10:40. Sen Jumala herätti* kolmantena päivänä, ja ilmoitti hänen,
Rom.4:24. Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman,
kuin me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jesuksen kuolleista
herätti,
Rom.8:11. Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu
