HABAKUK
pyhästä asuinsiastansa.
3. Luku.
I. Propheta, kuultuansa vitsauksen välttämättömyyden, rukoilee Herraa
vihassa muistamaan laupiutta. II. Luettelee entisiä Jumalan hyviä töitä
vangeille lohdutukseksi ja pelastuksen toivoksi. III. Surunsa alla turvaa
Lunastajaansa.
I. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.
2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita
sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten
keskellä; vihassa muista laupiutta.
II. 3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta*, Sela! hänen
kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.
III. 2 Mos.19:16. Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen
jylinä ja tulen leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä
basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.
5 Mos.33:2. Ja sanoi: Herra on tullut Sinaista*, ja noussut heille
Seiristä**, ja ilmestynyt Paranin vuorelta+, ja on tullut
kymmenentuhannen pyhän kanssa, ja tulinen laki hänen oikiassa
kädessänsä heidän tykönsä.
Tuom.5:4. Herra, kuin sinä läksit Seiristä* ja kävit Edomin kedolta, silloin
maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä+.
4. Hänen paisteensa oli niin kuin valkeus*, säteet kävivät hänen
käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.
2 Mos.24:17. Ja Herran kunnia oli nähdä niinkuin kuluttavainen tuli,
vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessä.
5. Hänen edellänsä kävi rutto*, ja vitsaus+ hänen jalkainsa edessä.
