KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA
I. Jos joku sielu rikkoo, niin että hän kuulee jonkun kiroilevan, ja hän on
sen todistaja, eli on sen nähnyt taikka tietänyt, ja ei ilmoita sitä, hän on
vikapää vääryyteen.
2. Eli jos joku sielu rupee johonkuhun saastaiseen kappaleeseen, taikka
saastaisen metsän eläimen raatoon, eli saastaisen karjan raatoon eli
saastaisen madon raatoon, ja se olis hänelle tietämätöin: hän on
saastainen ja vikapää.
3. Eli jos hän rupee saastaiseen ihmiseen, millä ikänänsä saastaisuudella
ihminen taitaa saastaiseksi tulla, tietämätä, ja sen sitte ymmärtää, se on
vikapää.
4. Eli jos joku sielu vannoo, niin että hänen suustansa käy ajattelemata
pahoin eli hyvin tehdä, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja
sen sitte ymmärtää: hän on vikapää yhteen näistä.
5. Koska hän on vikapää johonkuhun näistä, ja tunnustaa, että hän siinä
rikkonut on:
6. Niin pitää hänen tämän rikoksensa vian edestä, kuin hän rikkonut on,
tuoman laumasta Herralle uuhen eli vuohen rikosuhriksi: niin pitää papin
sovittaman hänen rikoksensa.
7. Jollei hänellä ole lammasta, niin tuokaan Herralle rikoksensa edestä,
jolla hän rikkonut on, kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa: yhden
rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi,
IV. 3. Mos.1:14. Jos hän tahtoo taas tehdä polttouhria Herralle linnuista,
niin tehkään sen mettisistä, elikkä kyhkyläisten pojista.
Luuk.2:24. Ja uhrataksensa, niin kuin sanottu on Herran laissa*, pari
mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa.
8. Ja viekään ne papille: hänen pitää sen ensimäisen uhraaman
rikosuhriksi ja vääntämän sen niskat ja ei kuitenkaan päätä erinänsä
repäisemän,
3. Mos.1:15. Ja papin pitää sen alttarille tuoman, ja niskan poikki
vääntämän, ja alttarilla polttaman, ja antaman veren vuotaa alttarin
