DANIEL
11. Ja siitä ajasta, kuin se jokapäiväinen uhri on otettu pois ja
hävityksen kauhistus sinne pannaan, on tuhannen kaksisataa ja
yhdeksänkymmentä päivää.
12. Autuas on, joka odottaa, ja ulottuu tuhanteen kolmeensataan ja
viiteen päivään neljättäkymmentä.
13. Mutta sinä (a) mene pois, siihen asti kuin loppu tulee, ja lepää, ettäs
nousisit sinun osaas päiväin lopulla. (a) nim. Daniel.
Danielin Kirjan loppu.
Propheta Hosea.
Esipuhe.
Hosea eli ja saarnasi, niin kuin hän esipuheessansa osoittaa, toisen ja
jälkimäisen Jerobeamin, Israelin kuninkaan aikana; jolla ajalla myös
Jesaia Juudeassa, niin myös Amos ja Miika elivät; mutta Hosea oli
kuitenkin vanhin heistä. Niin oli myös Jerobeam toimellinen ja onnellinen
kuningas, joka paljon toimitti Israelin valtakunnassa, niin kuin toinen
kuningasten Raamattu, 14, 25, 28 luvuissa todistaa. Jäivät kuitenkin
hänen vanhimpansa Israelin kuningasten epäjumaluuteen, ja on ollut
siihen aikaan monta jaloa miestä kansassa, vaan ei he kuitenkaan
taitaneet kansaa paremmaksi saada; sillä perkele oli kansan siihen
hulluuteen saattanut, että he alati tappoivat prophetat, ja polttivat
lapsensa epäjumalille uhriksi, ja niin täyttivät maan viattomalla verellä,
niin kuin hän tässä ensimäisessä luvussa sen edestä Israelia uhkaa.
Mutta niin on nähdä, ettei tämä Hosean ennustus ole kokonainen, eikä
täydellisesti kirjoitettu, mutta ainoasti muutamat kappaleet ja sanat
hänen saarnastansa ovat haetut ja yhteen Raamattuun kootut;
löydetään kuitenkin hänessä, että hän molemmat virat runsaasti ja
täydellisesti on toimittanut. Ensisti on hän epäjumaluutta vastaan
ankarasti saarnannut ja kansaa jalosti nuhdellut, niin myös kuningasta
