DANIEL
nimees meidän kuninkaillemme, päämiehillemme ja isillemme, ja myös
kaikelle kansalle maakunnassa.
7. Sinä Herra olet vanhurskas, mutta meidän täytyy hävetä*, niin kuin
tänäpänä tapahtuu Juudan miehille, ja Jerusalemin asuvaisille, ja
kaikelle Israelille, sekä niille, jotka läsnä, että niille, jotka kaukana ovat,
kaikissa maakunnissa, kuhunka sinä heitä hyljännyt olet, heidän pahain
tekoinsa tähden, joita he ovat tehneet sinua vastaan.
II. Esr.9:6. Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni
nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat
enentyneet päämme ylitse* ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet
hamaan taivaasen asti+.
Bar.1:15. Ja sanokaat: Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta
meidän täytyy hävetä, niin kuin se nyt tapahtuu niille Juudasta ja niille
Jerusalemista,
Bar.2:26. Ja Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden olet
sinä sinun huonees, kussa sinun nimeäs rukoillaan, antanut kukistettaa,
niin kuin se tänäpänä tapahtuu.
8. Ja Herra, meidän, ja meidän kuninkaamme, meidän päämiehemme, ja
meidän isämme täytyy hävetä, että me olemme syntiä tehneet sinua
vastaan.
9. Herra meidän Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus*; vaikka me
olemme vastahakoiset olleet,
Ps.130:3. Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
Ps.130:7. Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas
lunastus hänellä.
Val. v.3:22. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen
laupiutensa vielä loppunut.
10. Ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä, että me
vaeltaneet olisimme hänen käskyissänsä, jotka hän meille antoi
