JEREMIAN VALITUSVIRRET
22. Mutta sinun vääryydelläs on loppu, sinä Zionin tytär, ei hän enään
anna sinua viedä pois, mutta sinun vääryytes, Edomin tytär, hän etsii, ja
sinun syntis ilmoittaa.
5. Luku.
Jeremian rukous, jossa hän I. Maalaa Jumalan kansan surkian valituksen
viheliäisyytensä alla, II. Heidän murheensa Pyhyyden hävityksen ylitse, III.
Heidän rukouksensa armollisen pelastuksen perään.
I. Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän
ylönkatsettamme.
2. Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme
ulkonaisten omaksi.
3. Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niin kuin lesket.
4. Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me
ostimme hinnalla.
5. Kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei
kuitenkaan meille lepoa annettu.
6. Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me
sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja
meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
2 Mos.20:5. Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä:
Sillä minä, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin
pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua
vihaavat;
Jer.31:29. Ei silloin enään pidä sanottaman: isät ovat happamia
viinamarjoja syöneet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.
Hes.18:2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja
sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat
