JEREMIAN VALITUSVIRRET
JEREMIAN VALITUSVIRRET
1. Luku.
I. Jeremia valittaa Jerusalemin ja Juudan surkiaa hävitystä. II. Tunnustaa
heidän raskaat syntinsä olevan syyn siihen. III. Rukoilee Herralta heille
lievitystä ja vihollisille kostoa.
I. Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on
niin kuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä
maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
2. Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta
vuotavat*; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki
hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa
tulleet.
Jer.13:17. Mutta jollette näitä kuule, niin on kuitenkin minun sieluni
salaisesti itkevä senkaltaista ylpeyttä; minun silmäni on katkerasti ja
yltäkyllin vuodattava kyyneleitä*, että Herran lauma vangiksi tulee.
3. Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän
asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa
pahasti menevät hänen kanssansa.
4. Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen
porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä
surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
5. Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi*; sillä Herra
on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden
tähden; hänen lapsensa ovat vankina+ menneet pois vihollisten edellä.
5 Mos.28:43. Muukalainen, joka sinun tykönäs on, ylennetään sinun
ylitses, ja on alati ylinnä; mutta sinä alennetaan ja alati alinna olet.
5 Mos.28:45. Ja kaikki nämät kiroukset tulevat sinun päälles ja sinua
