JEREMIA
nälkään ja ruttoon; ja ei pidä kenenkään jäämän eli pääsemän siitä
pahasta jonka minä annan tulla heidän päällensä.
18. Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala; niin kuin minun vihani
ja julmuuteni* on tullut Jerusalemin asuvaisten päälle, niin pitää minun
vihani myös tuleman teidän päällenne, jos te menette Egyptiin, että
teidän pitää tuleman kiroukseksi, ihmeeksi, sadatukseksi ja häpiäksi+, ja
ei pidä teidän ikänä enään tätä paikkaa saaman nähdä.
Jer.7:20. Sen tähden näin sanoo Herra, Herra: katso, minun vihani ja
minun julmuuteni on vuodatettu tähän paikkaan, sekä ihmisiin että
karjaan, puihin metsässä ja maan hedelmään, joka pitää palaman, niin
ettei yksikään sitä sammuttaa taida.
Jer.18:16. Että heidän maansa pitää autioksi tuleman, heille ijäiseksi
häpiäksi; niin että jokainen, joka vaeltaa ohitse, ihmettelee ja päätänsä
pudistaa.
Jer.25:9. Katso, niin minä tahdon lähettää ja antaa tulla kaikki kansat
pohjoisesta*, sanoo Herra, ja palveliani Nebukadnetsarin+, Babelin
kuninkaan, ja tuoda hänen tälle maalle niiden päälle, jotka siinä asuvat,
ja kaiken tämän kansan päälle, joka tässä ympäristöllä
on; ja tahdon
antaa heidät haaskaksi ja hävitykseksi, ja vihellykseksi ja ijankaikkiseksi
autioksi;
Jer.44:8. Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille
jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän
pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain
seassa maan päällä tuleman.
Jer.44:12. Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa
tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki
pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja
nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman
miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi
ja häväistykseksi.
