JEREMIA
surmaan sen, sanoo Herra.
13. Luku.
I. Osoitetaan Juudalaisille tarjoonteleva onnettomuus, vertauksilla
liinaisesta vyöstä ja viinaleilistä. II. Neuvotaan parannukseen, ilman oli
välttämätön rangaistus heitä kohtaava, jumalattomuuden tähden.
I. Näin sanoo Herra minulle: mene ja osta itselles liinainen vyö, ja vyötä
sillä kupees, ja älä sitä kasta.
2. Ja minä ostin vyön Herran käskyn jälkeen, ja sidoin sen ympäri minun
kupeitani.
3. Niin tapahtui Herran sana toisen kerran minulle ja sanoi:
4. Ota vyö, jonka ostanut ja ympäri kupeitas sitonut olet; nouse ja mene
Phratiin ja kätke se kiviraunioon.
5. Minä menin ja kätkin sen Phratin tykö, niin kuin Herra minulle
käskenyt oli.
6. Mutta pitkän ajan perästä tapahtui, että Herra sanoi minulle: nouse ja
mene Phratiin, ja ota se vyö jälleen, jonka minä sinun käskin sinne
kätkeä.
7. Minä menin Phratiin, ja kaivoin sen ylös, ja otin vyön siitä paikasta,
johon minä pannut olin; ja katso, vyö oli mädäntynyt, niin ettei se
mitään enään kelvannut.
8. Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:
9. Näin sanoo Herra: niin minä myös hävitän Juudan ja Jerusalemin
suuren ylpeyden;
10. Sen pahan kansan, joka ei minun sanaani kuulla tahdo, mutta menee
sydämensä tahdon jälkeen, ja seuraa muita jumalia, palvellaksensa ja
kumartaaksensa niitä: hänen pitää tuleman niin kuin tämä vyö, joka ei
enään kelpaa.
11. Sillä niin kuin mies sitoo vyön ympäri kupeitansa, niin ikänä olen
