JEREMIA
onnettomuuttansa.
I. Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää Juudan kuningasten luut, ja hänen
päämiestensä luut, ja pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemin
asuvaisten luut, heitettämän ulos heidän haudoistansa.
2. Ja ne pitää hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan
sotajoukon alle, joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja
rukoilleet ovat; ei he pidä enään koottaman eikä haudattaman, vaan
pitää oleman lokana maassa.
3. Ja kaikki jääneet tästä pahasta kansasta, missä ikänä paikassa he
ovat, johon minä heitä ajanut olen, pitää paremmin tahtoman olla
kuolleina kuin elävinä, sanoo Herra Zebaot.
4. Ja sinun pitää heille sanoman: näin sanoo Herra: kussa on joku, jos
hän lankee, joka ei jälleen mielellänsä nouse? kussa on joku, joka käy
eksyksissä, eikö hän mielellänsä jälleen oikialle tielle tule?
5. Miksi siis tämä Jerusalemin kansa tahtoo käydä eksyksissä
palajamatta? ja riippuvat niin kovin valheessa, ettei he millään tavalla
anna kääntää itseänsä pois?
6. Minä havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yhtään, joka
katuu pahuuttansa ja sanoo: mitä minä tein? He juoksevat kaikki
juoksuansa niin kuin ankara hevonen sodassa.
7. Haikara taivaan alla tietää aikansa, mettinen, kurki ja pääskynen
huomaitsevat aikansa, kuin heidän pitää tuleman jälleen; vaan minun
kansani ei tiedä Herran oikeutta.
II. 8. Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meillä on
Herran laki? Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mitä kirjanoppineet
kirjoittavat.
9. Sen tähden pitää senkaltaiset opettajat häväistämän, peljätettämän ja
otettaman kiinni: katso, he ovat hyljänneet Herran sanan, mitä viisautta
pitäis heillä oleman.
10. Sen tähden annan minä heidän emäntänsä muukalaisille ja heidän
