JEREMIA
17. Ja minä olen pannut teille vartiat: ottakaat vaari torven äänestä;
mutta he sanovat: emme ota vaaria.
III. 18. Sen tähden, te pakanat, kuulkaat, ja ota vaari, sinä kokous, niistä
mitkä heidän seassansa tapahtuu.
19. Maa, kuule sinä; katso, minä annan tulla kovan onnen tälle kansalle,
heidän ansaitun palkkansa, ettei he pidä lukua minun sanastani, mutta
hylkäävät minun lakini.
20. Mitä minä lukua pidän pyhästä savusta, joka rikkaasta Arabiasta
tulee, eli hyvästä kanelista, joka kaukaiselta maalta tulee? Teidän
polttouhrinne ei ole minulle otollinen eikä teidän uhrinne kelpaa minulle.
Jes.1:11. Mitä minulle on teidän uhrienne paljoudesta? sanoo Herra:
minä olen oinasten polttouhrista ja syöttiläin rasvasta ravittu, ja en
tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.
Jes.66:3. Sillä joka härjän teurastaa, on niin kuin hän miehenkin tappais;
joka lampaan uhraa, on niin kuin hän koiran niskat taittais; joka
ruokauhria tuo, on niin kuin hän sian
verta uhrais; joka pyhää savua
muistelee, on niin kuin hän vääryyttä kiittäis: näitä he valitsevat
teissänsä, ja heidän sielunsa mielistyy heidän kauhistuksiinsa.
IV. Am.5:21. Minä vihaan ja hylkään teidän juhlapäivänne, en myös tahdo
haistaa teidän uhrianne.
II. Miik.6:6. Millä minun pitää Herraa lepyttämän? kumarruksellako
korkian Jumalan edessä? pitääkö minun häntä lepyttämän polttouhrilla
ja vuosikuntaisilla vasikoilla?
21. Sen tähden sanoo Herra näin: katso, minä annan tälle kansalle
lankeemuksen: siihen pitää sekä isät että lapset kaikki itsensä
loukkaaman, ja kylän miehet pitää hukkuman toinen toisensa kanssa.
22. Näin sanoo Herra: katso, kansa on tuleva pohjoisesta maakunnasta,
ja suuri kansa on nouseva maan vieristä.
Jer.5:15. Katso, minä annan tulla teidän päällenne, Israelin huone, sanoo
Herra, kaukaa yhden kansan, väkevän kansan, joka on ollut ensimäinen
kansa, kansan, jonka kieltä et sinä ymmärrä, etkä taida ymmärtää, mitä
