KORKEA VEISUU
7. Luku.
I. Ylkä kirjoittaa kokonansa morsiamen sisällisen kauneuden. II. Morsian
sitä vastaan kohtaa ylkää rakkaudella, toivottaen seurakunnalle
lisääntymistä.
I. Kuinka ihana on sinun käyntös kengissäs*, sinä päämiehen tytär; sinun
molemmat lantees ovat yhtäläiset niin kuin kaksi käätyä, jotka taitavan
kädet tehneet ovat+.
Eph.6:15. Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan
evankeliumia.
Hebr.12:1. Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten
joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma
ja
synti*, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme
kärsivällisyyden kautta+ siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme
pantu on§,
Hebr.12:2. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle*,
joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä+, ei totellut pilkkaa,
ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella§.
1 Piet.2:21. Sillä sitä varten olette te kutsutut*, että Kristus myös kärsi
meidän edestämme ja jätti meille esikuvan+, että teidän pitää hänen
askeleitansa noudattaman,
1 Kor.16:13. Valvokaat, pysykäät uskossa, olkaat urhoolliset, olkaat
vahvat!
I. Phil.4:1. Sen tähden minun rakkaat ja ihanat veljeni, minun iloni ja
minun kruununi*, seisokaat niin Herrassa+, minun rakkaani.
2. Sinun napas niin kuin ympyriäinen malja, josta ei koskaan juoma
puutu*; sinun vatsas on niin kuin nisuläjä, istutettu ympäri ruusuilla+.
I. Ps.23:1. Herra on minun paimeneni*: ei minulta mitään puutu.
Ps.23:2. Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua
