KORKEA VEISUU
etsin, jota minun sieluni rakastaa: minä etsin häntä, mutta en minä
häntä löytänyt.
3. Vartiat, jotka käyvät kaupunkia ympäri, löysivät minun*. Oletteko
nähneet, jota minun sieluni rakastaa?
Hes.3:17. Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinun Israelin huoneen
vartiaksi; sinun pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä
minun puolestani.
Hebr.13:17. Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset* ja seuratkaat heitä;
sillä he valvovat teidän sieluanne niin kuin ne, jotka luvun niistä tekemän
pitää+; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille
hyödyllinen.
4. Kuin minä heistä vähä erkausin, löysin minä, jota minun sieluni
rakastaa*; minä tartuin häneen, ja en tahdo häntä laskea, siihen asti
että minä hänen saatan äitini+ huoneesen§, äitini kammioon.
Jes.38:17. Katso, suuri hätä oli minulla turvasta; mutta sinä olet minun
sieluni sydämellisesti vapahtanut*, ettei se hukkuisi; sillä sinä heitit
kaikki minun syntini selkäs taa+.
(Gal.1:26:’)
Ilm. K.21:10. Ja hän vei minun hengessä suurelle ja korkialle vuorelle, ja
osoitti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin*, astuvan alas
taivaasta Jumalalta,
II. 5. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli
naaraspeurain kautta kedolla, ettette herättäisi armastani eli vaivaisi
häntä, siihen asti kuin hän tahtoo.
6. Kuka on tämä, joka lähtee korvesta, niin kuin nouseva savu*,
mirrhamin suitsutus+, pyhä savu ja kaikkinaiset apotekarin yrtit?
Ps.141:2. Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niin kuin
savuuhri, minun kätteni ylennys niin kuin ehtoouhri.
II. Ilm. K.5:8. Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja
