SALOMON SAARNAAJA
huvituksessa. II. Ei myös maallisessa viisaudessa, eikä työn
menestyksessä; vaan III. Jumalan lahjain kohtuullisessa nautitsemisessa
Herran pelvon kanssa.
I. Minä sanoin sydämessäni: käykäämme hyvin elämään, ja pitämään
hyviä päiviä! vaan katso, se on myös turhuus.
Saarn.8:15. Sen tähden ylistin minä iloa, ettei ihmisellä ole parempaa
auringon alla, kuin syödä ja juoda ja olla iloinen*: ja sen hän saa
työstänsä kaikkena elinaikanansa, jonka Jumala hänelle auringon alla
antaa.
Luuk.12:19. Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljo hyvyyttä
moneksi vuodeksi: lepää, syö, juo, riemuitse.
Luuk.12:20. Mutta Jumala sanoi hänelle: sinä tyhmä! tänä yönä sinun
sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sinä valmistanut olet?
2. Minä sanoin naurulle: sinä olet hullu, ja ilolle: mitäs teet?
3. Minä ajattelin sydämessäni totuttaa ruumiini viinaan, kuitenkin niin,
että minä sydämeni harjoitin myös viisaudessa, käsittääkseni, mitä
tyhmyys on*, siihen asti että minä näkisin, mikä ihmisten lapsille olis
tarpeellinen tehdä, niin kauvan kuin taivaan alla elävät.
1 Kun. K.3:9. Anna sen tähden palvelialles ymmärtäväinen sydän tuomita
kansaas ja erottaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta
kansaas tuomita?
III. 1 Kun. K.4:29. Ja Jumala antoi Salomolle viisauden ja sangen suuren
ymmärryksen, niin myös rohkian sydämen, niin kuin sannan meren
rannalla,
4. Minä tein suuria kappaleita, minä rakensin huoneita*, istutin
viinapuita.
I.1 Kun. K.6:1. Ja tapahtui neljännelläsadannella ja
kahdeksannellakymmenennellä ajastajalla Israelin lasten lähtemisen
