SALOMON SANANLASKUT
16. Luku.
Jumalisuuden ja jumalattomuuden erinkaltainen vaikutus.
Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta* tulee kielen vastaus.
San. l.19:21. Monet aivoitukset ovat miehen sydämessä*; mutta Herran
neuvo on pysyväinen+.
Jer.10:23. Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen voimassansa,
eikä yhdenkään miehen vallassa kuinka hän vaeltais ja käymisensä
ojentais.
2. Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee
sydämet.
San. l.21:2. Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee
sydämet.
3. Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
Ps.37:5. Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän
sen tekee.
Ps.55:23. Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää*, ja ei
salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
1 Piet.5:7. Kaikki teidän murheenne pankaat hänen päällensä; sillä hän
pitää murheen teistä.
4. Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi
päiväksi.
5. Jokainen ylpiä* on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä
he kaikki yhtä pitäisivät.
IV. San. l.6:16. Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen
sielunsa:
San. l.6:17. Ylpiät silmät*, petollinen kieli+, kädet, jotka vuodattavat
