SALOMON SANANLASKUT
ja lujan kuuliaisuudessa, vastoin suuttumusta ja vaivoja, että hän aina
odottais kuoleman hetkeä ilolla ja rauhalla. Ja jota hän ei taida estää
eli muutoin asettaa, pitää sillänsä antaman mennä, kyllä se toiste
palkitaan, etc.
Kolmas kirja kutsutaan Veisuksi, jossa Salomo kiittää Jumalaa
kuuliaisuuden edestä niin kuin Jumalan lahjan edestä; sillä jossa
huoneessa Jumala ei itse hallitse ja vallitse, silloin ei yhdessäkään
säädyssä ole rauhaa eli kuuliaisuutta. Vaan kussa kuuliaisuus ja hyvä
hallitus on, siinä Jumala asuu, suuta antaa ja halaa rakasta
morsiantansa sanallansa, ja se on hänen suuta antamisensa. Koska siis
jossakussa maakunnassa eli huoneessa hyvin käy eli menestyy. kahden
edellisen kirjan jälkeen (niin paljon kuin mahdollinen on), siinä myös
tämä kolmas kirja veisattakoon, kiittäin ja kunnioittain Jumalaa, joka ei
ainoasti meille senkaltaista opettanut, mutta on myös itse tehnyt. Amen!
1. Luku.
I. Sananlaskuin esipuhe viisauden käsittämisestä ja hyödytyksestä. II.
Varoitus pahain kanssakäymistä karttamaan. III. Viisauden neuvo
kääntymykseen; tyhmäin rangaistus, ja tottelevaisten onni.
I. Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut:
2. Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3. Vastaanottaa ymmärryksen* neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja
siveyttä;
San. l.14:15. Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa
teistänsä vaarin.
4. Että tyhmät viisaaksi tulisivat, ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen
saisivat.
5. Joka viisas on, se kuulkaan, että hän viisaammaksi tulis: ja joka
