TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
19. Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään
jättämän.
20. Mutta ei he kuulleet Mosesta, vaan monikahdat jättivät siitä jotakin
huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses
vihastui heidän päällensä.
21. Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen
syödäksensä tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.
22. Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti
sitä leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta
tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.
23. Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä Herra sanonut on: huomenna
on sabbati, pyhä lepo Herralle: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te
keitätte, se keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle
pantaa huomeneksi.
24. Ja he jättivät sitä huomeneksi, niin kuin Moses käskenyt oli: ja ei
tullut se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.
25. Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tänäpänä on Herran
sabbati: tänäpänä ette sitä löydä kedolta.
26. Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä
on sabbati, ja ei löydetä sitä.
27. Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan
seasta kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.
28. Niin Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun
käskyjäni ja lakiani?
29. Katsokaat, Herra on teille antanut sabbatin, ja sen tähden on hän
antanut teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis
jokainen kotonansa, ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä
päivänä.
30. Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.
31. Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niin kuin
korianderin siemen, valkia, ja maisti niin kuin sämpylä hunajan kanssa.
